Rajan yli Myanmariin

Visarun toimii näin; minibussi ahdetaan täyteen ulkomaalaisia, jotka yleensä työskentelevät laittomasti turistiviisumilla Thaimaan eri kohteissa, useimmin joko sukellusohjaajina tai englannin opettajina. Sitten bussi ajaa Thaimaan rajalle, siellä satamassa on pieni koppi, jossa passit tsekataan ja ihmiset leimataan lähteviksi Thaimaasta. Sitten astutaan pieneen veneeseen joka vie rajan yli Myanmarin puolelle, jossa on toinen pieni koppi, jonka virkailijalle maksetaan 10 dollaria siitä että ne lättäisee saapumis- sekä lähtemisleimat passiin. Sitten takaisin veneeseen ja sillä uudestaan Thaimaaseen, jonne saapuessa saa maagisesti taas uuden leiman, joka on voimassa minun tapauksessani, 15 päivää.

Myanmariin saapuessani virkailijat sanoivat minulle että kun saan leimani, voin sen jälkeen mennä 10 minuutiksi tuliaisostoksille ja katselemaan nähtävyyksiä Kawthoungissa. Minäpä pistelin satamasta johtavaa katua suoraan torille ja tuijottelin tavaroita ja sain osakseni ihmisten jakamattoman huomion. Monet huusivat jo kaukaa "hello!".

Satamaan takaisin kävellessäni minua vastaan tulee vihaa puhkuen venekuskini. Hän huutaa missä ihmeessä olen ollut, kun kaikki muut odottavat veneessä! Pidin pääni pystyssä ja sanoin että kymmenen minuutin tuliaisostoksilla. Hän puhisi ettei sellaisesta ollut mitään puhetta ja hyvä etteivät he jättäneet minua Burmaan. Puhe Burmaan jättämisestä kuulosti hänen suussaan aika samalta karulta kohtalolta kun lapsena kuultu tarina että tottelemattomat lapset lähetetään Afrikkaan.

Minibussissa matkalla takaisin Phuketiin mietin, että oli sääli kun visiitti Myanmariin jäi noinkin lyhyeksi. Ei auta kun palata paremmalla aikaa, mutta sillä välin minulla on lisää Thaimaata nähtävänä.

written by  rosabella on June 30, 2012 from Kawthoung, Myanmar (Burma)
from the travel blog: Kaukana kotoa: Siperian halki ja matkantekoa Itä-Aasiassa
Send a Compliment

comment on this...