Saaren ensimmäinen valkoinen nainen

Joskus on ihan mukavaakin tallata polkuja pitkin joita muutkin ovat kulkeneet, mutta jokaisen reissaajan unelmana on kuitenkin löytää paikka, jossa muut reissaajat eivät ole vielä käyneet. Kuten tämä pieni saari Sempornan edustalla, jonne ei ole turisti vielä jalallaan astunut.

Erikoisuuden tavoittelu ei minua kuitekaan saarelle johtanut, vaan vapaaehtoistyöni merikurkkujen kasvatuksessa. Bisnes on vielä alutekijöissään; parhaillaan rakennetaan merikurkuille aitauksia, ja mökkiä paalujen varaan meren keskelle, josta vartioida näitä limanuljaskoita päivin ja öin. Ällöttävän limaiset kurkut ovat yllättävän arvokkaita, sillä ne ovat suurta herkkua Kiinassa.

Sillä välin kun taloa rakennetaan, pomoni asustavat saarten asukkaiden huomassa. Minä pääsin saarelle mukaan töiden varjolla, joista ei sitten tullutkaan mitään kun saarelaistyövoima ei vaivautunut paikalle. Vietin sen sijaan rentoa aikaa uiden turkoosissa vedessä ja lukien kirjaa terassilla veden varaan rakennetulla talolla.

Saari ei tosiaan ole turismin pilaama, itse asiassa siellä ei käy yhtään turistia. Mutta tilanne on muuttumassa, sillä suunnitelmat mökkien rakentamiseksi turisteille on jo käynnissä. Saarelaisten asenteet tulee vielä muuttumaan nopeasti, nyt olin heille eksoottinen lemmikki josta jokainen halusi osansa; tuijottaa, jutella minulle ja koskea minuun. Naapurin poika jopa tarrasi kiinni rintaani kun päivätorkuin terassilla.

Tästä tilanteesta tulikin sittemmin iso tapaus, kun poika pistettiin koville ja kylän päällikkö uhkasi karkottaa tämän saarelta. Hetkessä jouduin ikävään välikäteen, varsinkin kun saarelle pitäisi mennä töiden vuoksi vielä monta kertaa.

written by

rosabella on August 24, 2012 from Semporna, Malaysia

from the travel blog: Kaukana kotoa: Siperian halki ja matkantekoa Itä-Aasiassa

Send a Compliment

comment on this...