Laivan ainoa Bule - Blogabond

Odottelin Balikpapanissa laivaa pienen ikuisuuden, sen piti lähteä iltakuudelta, mutta oli reilusti myöhässä. Odotustila oli katoksessa ulkona, likaisella lattialla istui sadoittain laivaan meneviä ihmisiä ja minä olin ainoa "Bule" (=valkoinen). Kyllästyin odottamaan ja nukahdin lopulta, heräsin puoli kolmelta yöllä kun ihmiset liikehtivät, pääsisimme vihdoin laivaan.

Kysyin nukkumapaikkaani ja minua palloteltiin edestakaisin, kerroksesta toiseen raahasin raskasta laukkuani. Kun minut lopulta ohjattiin ylimpään kerrokseen käytävälle, kaikki ohuet futonpatjat oli jo viety ja joutuisin nukkumaan suoraan likaiselle ja torakoita vilisevälle lattialle. Näytin siinä vaiheessa (kolmelta aamuyöllä, hikisenä ja likaisena jo kerran paskaiselle lattialle nukahtaneena) niin surkealta, että yksi mies antoi minulle oman futoninsa. Iskin pitkäkseni ja nukahdin heti.

Vuorokausi myöhemmin teimme ensimmäisen pysähdyksen Sulawesi'n Pareparessa. Minun oli tarkoitus jäädä tässä pois, mutta koska laiva kulki niin myöhässä aikataulusta että saavuimme keskellä yötä, olin niin näännyksissä etten jaksanut alkaa setvimään tietäni yöllä uudessa kaupungissa vaan päätin jäädä laivaan. Katselin kannelta kun laiva jatkoi matkaa ja kaupungin valot jäivät taakse. Siinä oli kaikki minkä näin Sulawesi'n saaresta.

written by

rosabella on October 19, 2012 from Parepare, Indonesia

from the travel blog: Kaukana kotoa: Siperian halki ja matkantekoa Itä-Aasiassa

Send a Compliment

comment on this...