Loading...
Start a new Travel Blog! Blogabond Home Maps People Photos My Stuff

Kaukana kotoa: Siperian halki ja matkantekoa Itä-Aasiassa

a travel blog by rosabella


Blogi kertoo nuoren naisen matkasta halki Aasian ja matkasta itseensä.

Matkan varressa luvassa reissailua, kulttuurivaihtoa, vapaaehtoistyötä, sohvasurffausta ja oman pienuutensa hyväksymistä tässä suuressa maailmassa.

Show Oldest First
Show Newest First

Saaren ensimmäinen valkoinen nainen

Semporna, Malaysia


Joskus on ihan mukavaakin tallata polkuja pitkin joita muutkin ovat kulkeneet, mutta jokaisen reissaajan unelmana on kuitenkin löytää paikka, jossa muut reissaajat eivät ole vielä käyneet. Kuten tämä pieni saari Sempornan edustalla, jonne ei ole turisti vielä jalallaan astunut.

Erikoisuuden tavoittelu ei minua kuitekaan saarelle johtanut, vaan vapaaehtoistyöni merikurkkujen kasvatuksessa. Bisnes on vielä alutekijöissään; parhaillaan rakennetaan merikurkuille aitauksia, ja mökkiä paalujen varaan meren keskelle, josta vartioida näitä limanuljaskoita päivin ja öin. Ällöttävän limaiset kurkut ovat yllättävän arvokkaita, sillä ne ovat suurta herkkua Kiinassa.

Sillä välin kun taloa rakennetaan, pomoni asustavat saarten asukkaiden huomassa. Minä pääsin saarelle mukaan töiden varjolla, joista ei sitten tullutkaan mitään kun saarelaistyövoima ei vaivautunut paikalle. Vietin sen sijaan rentoa aikaa uiden turkoosissa vedessä ja lukien kirjaa terassilla veden varaan rakennetulla talolla.

Saari ei tosiaan ole turismin pilaama, itse asiassa siellä ei käy yhtään turistia. Mutta tilanne on muuttumassa, sillä suunnitelmat mökkien rakentamiseksi turisteille on jo käynnissä. Saarelaisten asenteet tulee vielä muuttumaan nopeasti, nyt olin heille eksoottinen lemmikki josta jokainen halusi osansa; tuijottaa, jutella minulle ja koskea minuun. Naapurin poika jopa tarrasi kiinni rintaani kun päivätorkuin terassilla.

Tästä tilanteesta tulikin sittemmin iso tapaus, kun poika pistettiin koville ja kylän päällikkö uhkasi karkottaa tämän saarelta. Hetkessä jouduin ikävään välikäteen, varsinkin kun saarelle pitäisi mennä töiden vuoksi vielä monta kertaa.

permalink written by  rosabella on August 24, 2012 from Semporna, Malaysia
from the travel blog: Kaukana kotoa: Siperian halki ja matkantekoa Itä-Aasiassa
Send a Compliment

Monta viisumirautaa tulessa

Tawau, Malaysia


Reissailin minibusseilla Tawauhun ja kävin konsulaatissa jossa minulle myönnettiin 60 päivän turistiviisumi Indonesian ihmeiden tutkimiseen.

Nettilomakkeella haettava Australian work and holiday viisumi sai myös myönteisen päätöksen; minulle myönnettiin 12 kuukauden oleskelu- ja työlupa Australiaan. Tämä varmastikin auttaa matkani jatkon rahoittamisessa.

Vapaaehtoistöistä sain potkut saarella tapahtuneen ahdisteluepisodin jälkeen. Pomojeni mielestä on kaikkien kannalta parempi etten enää mene saarelle, ja antoivat minulle lähtöpassit. Ymmärrän tietysti heidän näkökulmansa asiaan, mutta minun vinkkelistäni tämä näyttää siltä että ensin minua ahdisteltiin ja sitten minua vielä rangaistaan siitä.

Mutta ei tätä tyttöä niin helpolla lannisteta. Hain kuitenkin uuteen vapaaehtoispaikkaan Indonesiaan, ja minut hyväksyttiin opettaja-apulaiseksi kansainväliseen kouluun Indonesian Balikpapanissa! Ylitän rajan ensi viikolla, ja aloitan koulussa sitä seuraavalla!

permalink written by  rosabella on August 28, 2012 from Tawau, Malaysia
from the travel blog: Kaukana kotoa: Siperian halki ja matkantekoa Itä-Aasiassa
Send a Compliment

Malesian yhteenveto

Tawau, Malaysia


Vietin Malesiassa yhteensä 49 päivää. Matkustin Länsi-Malesiassa pohjoisesta etelään ja takaisin maan keskiosaan, josta lensin Borneon saarelle Itä-Malesiaan, jossa matkustin pohjoisesta etelään.

Majoitus on Malesiassa kohtuuhintaista, vietin noin kolme viikkoa maksullisissa majoituksissa ja loput ajasta CouchSurffasin. Ruoka on kohtuuhintaista ja intialainen ruoka todella halpaa, vatsan saa täyteen parilla kymmenellä sentillä.

Matkustin pääasiassa busseilla ja minibusseilla ympäri Malesiaa, saarille matkustin laivoilla ja Borneoon (laivareitin puuttuessa) lensin.

Malesian matkan kustannukset (matka-aika 49 päivää): Matkustus: 250e (josta lentoliput 68 eur) . Yöpymiseen: 120 eur (noin 3 viikkoa guesthouseissa). Ruokaan ravintoloissa ja katukeittioissa, seka kaikkiin juomiin mukaanlukien alkoholit 315e. Huveihin, nähtävyyksiin, lahjoihin, tuliaisiin ja muuhun kului yhteensa 135e.

permalink written by  rosabella on September 6, 2012 from Tawau, Malaysia
from the travel blog: Kaukana kotoa: Siperian halki ja matkantekoa Itä-Aasiassa
Send a Compliment

Itikkaongelmia Indonesiassa

Tarakan, Indonesia


Saapumiseni Indonesiaan tapahtui kuin varkain meriteitse Borneon saaren itäpuolta pitkin. Satamassa minut piirittivät ystävälliset taksikuskit (siis hetkinen, mikä se sellainen edes on?) ja minun odottaessa kyytiä hostiltani poliisitkin tulivat kyselemään todella ystävällisesti jos minulla on jokin hätänä. Pisteet Indonesialle.

Hostini tuli moottoripyörän kanssa minua hakemaan ja ei muuta kun matkalaukut syliin ja paahdettiin kaupungin halki kohti uutta kotiani. Perillä meitä odotti hostini äiti, tämän veli ja veljen perhe, jotka kaikki asuvat kahden huoneen asunnossa matkapuhelinkaupan takaosassa. Minulle annettiin vessan takana oleva oma koppi, ikkunaton sementtibunkkeri joka näytti mielestäni vähän autotallilta.

Lattialla oli kuoppainen ohut patja, mutta muuten tila oli täynnä kaikenlaista rojua. Asuntoon ei tullut juoksevaa vettä, mutta vessassa oli pari tynnyrillistä kylmää vettä, josta hoidettiin keittiön vedentarve kuin myös vessan, suihkukin toimi tynnyristä käsin kuupan kanssa. Huonekaluja ei ole juuri ollenkaan ja koko huoneisto on kovin ankean ja likaisen oloinen.

Ei minua oikeastaan ankeat asunnot lannista, mutta joka paikassa lentelevät itikat kyllä. Talon muita asukkaita ne eivät pistäneet, mutta minua sitäkin enemmän. Suomalaisiin hyttysiin verrattuna Borneon itikat on toista maata; ne ovat äänettömiä, salamannopeita ja hyökkävät älykkäästi kohtiin jonne uhri ei näe tai yletä. Itikat puuduttaa pistokohdan, jottei pistoa tunne ennenkun on liian myöhäistä ja syylliset ovat jo kadonneet paikalta. Minulla on pistoja aivan joka puolella.

Hostini ajelutti minua ympäri moottoripyörällään Tarakanin kauniiseen mangrovemetsään, jossa näimme nenäapinoita, käveleviä kaloja ja värikkäitä rapuja. Illalla katseltiin rantaravintolassa auringonlaskua ja syötiin kilo juuri pyydettyjä simpukoita parilla eurolla.

permalink written by  rosabella on September 7, 2012 from Tarakan, Indonesia
from the travel blog: Kaukana kotoa: Siperian halki ja matkantekoa Itä-Aasiassa
Send a Compliment

Sairaalamatkailua

Tanjungselor, Indonesia


Pikaveneellä reissasin Tarakanin saarelta takas Borneon saarelle, Tanjung Seloriin, jossa uusi hostini jo odottelikin mua satamassa. Hän ajelutti minua kaupungilla autossa joka on ristitty Mr. Beaniksi. Ajoimme ulos kaupungista ja kiipesimme valkoiselle vuorelle, siellä laskeuduimme kännykän valon avulla vuoren sisällä olevaan pimeään luolaan jossa lepakot lentelivät.

Ravintolassa istuttiin syömässä paistettua riisiä kun telkkariin pärähti yhtäkkiä Kimin naama, ei ajamassa formulaa vaan mainostamassa shampoota! Kenties jotain hiuksia vaalentavaa, mikä on täällä aika hitti, mutta minusta vaikuttaa aika huijaukselta varsinkin kun Kimin pellavapää tuskin tarvitsee vaalentavaa shampoota. ;)

Hostini sai eilen aamulla sydämentykytyksiä ja joutui sairaalaan. Olen vieraillut siellä muutaman kerran siitä lähtien seuraamassa tilannetta. Aika ankeat oltavat siellä oli. Niin kutsuttu ykkösluokka, jossa huoneissa on uudet sängyt ja ilmastointi oli täynnä, joten hostini joutui kakkosluokkaan. Siellä tuuletus tapahtui pitämällä ikkunoita auki, ei sillä että siitä olisi juurikaan hyötyö kun ulkoilma on noin 35 asteen kieppeillä, lisäksi öisin huone oli täynnä itikoita. Petivaatteitakaan ei sairaalan puolesta löytynyt, lähdettiin hakemaan kotoa lakanat ja peitot potilaalle. Kun ei vaan tarvitsis itse joutua sairaalaan.

permalink written by  rosabella on September 10, 2012 from Tanjungselor, Indonesia
from the travel blog: Kaukana kotoa: Siperian halki ja matkantekoa Itä-Aasiassa
Send a Compliment

Sankarviitta harteillaan

Tanjungredep, Indonesia


Bussiyhteys ei kulkenut etelään Tanjung Redepiin, joten otin Indonesialaisen kimppataksin "Kinjang"in ja päristelin farmariauton kyydissä kuskin sekä kolmen muun matkustajan kanssa pitkin kuoppaisia teitä. Kun pääsin perille ja hostini kysyi miten matka meni, minä valitin tien huonoa kuntoa. Hän katsoi minua vinosti hymyillen ja sanoi että pohjoiseen kulkee täältä hyvä tie, odotas kunhan jatkat matkaa etelään, se tie on kuoppainen.

Olin aika reissurähjäinen ja menin suihkuun kun hosti lähti vielä takaisin töihin. Hosti palasi illalla ja lähti näyttämään minulle kaupunkia. Illemmalla mentiin hänen työporukkansa kanssa kuuntelemaan livemusiikkia, ja tapasin hänen ystäviään. Minut yllätti näitten naisten suoruus, he vaikuttivat todella otetuilta siitä että minä matkustan yksin naisena ympäri maailmaa, ja keroitvat kuinka haluaisivat itsekin tehdä niin. He sanoivat että olen heidän sankarinsa! Täällä naiset ovat kuitenkin hyvin pitkälle miestensä armoilla, eikä heidän anneta kuljeskella vapaana kuten minä.

Eilen illalla karaokea laulaessa kerroin taas eräälle naiselle reissaavani yksin ja tämän silmät syttyivät; voi kun minäkin voisin. Mutta sitten hän selvästi alistui sanoen menevänsä pian naimisiin. Kaikki pöydän ympärillä nyökkäilivät ymmärtäväisesti, niinkuin unelmien olisikin tarkoitus tukahtua vihkivalan ääreen. En keikuttanut venettä kysymällä miksi nainen ei voisi matkustaa siitä huolimatta että on naimisissa. Tiedän paremmin. Vaikka joskus haluaisin kovasti teeskennellä tyhmää jotta pääsisin esittämään arkoja kysymyksiä. ;)

permalink written by  rosabella on September 12, 2012 from Tanjungredep, Indonesia
from the travel blog: Kaukana kotoa: Siperian halki ja matkantekoa Itä-Aasiassa
Send a Compliment

Vapaaehtoistöissä koulussa

Balikpapan, Indonesia


Olen jo kolmatta viikkoa takaisin koulun penkillä, vapaaehtoistöissä kansainvälisessä koulussa Indonesian Balikpapanissa. Koulutyö on sujunut päiväkodilla rattoisasti, lapset opettelevat kirjaimia, numeroita ja englantia.

Me kaikki vapaaehtoiset asumme hienossa isossa asunnossa. Meillä on käytössämme uima-allas, kuntosali ja keilailuhalli. Minulla on oma iso huone ja seinän kokoinen ikkuna suoraan kauniiseen puutarhaan.

Mitä edellisessä tekstissä petasin että joudun vielä itsekin sairaalaan, niin näin kävi. Sain vatsatulehduksen ja ihotulehduskin uusi, joten hankkiuduin eilen klinikalle tarkastukseen. Kansainvälinen klinikka olikin ihan toista maata kuin se loukko missä hostini joutui sairastamaan, kaikki hohti uutuutta ja puhtautta ja järjestelmällisyyttä. Sain Australialaisen lääkärin joka totesi tautini ja määräsi antibiootit.

Minua pyydettiin vielä jäämään pidemmäksi aikaa töihin, tuntuu että työpanostani arvostetaan täällä paljon. Yhteisö on tiivis ja mukava. Taidan jäädä tänne vielä joksikin aikaa..

permalink written by  rosabella on October 2, 2012 from Balikpapan, Indonesia
from the travel blog: Kaukana kotoa: Siperian halki ja matkantekoa Itä-Aasiassa
Send a Compliment

Lähdön tunnelmaa

Balikpapan, Indonesia


Tänään tulee kuukausi täyteen täällä Balikpapanissa. En aikonut tosiaan viipyä näin kauaa, mutta löysin pitkästä aikaa maailmalta kodin jonne tunnuin kuuluvan. Oikeasti mukava ja merkityksellinen työpaikka, mukava kaupunki, ystäviä; minulla on täällä kaikki mitä tarvitsen, mutta on taas aika jatkaa matkaa.

Olen saanut melko vähän turistipuuhia aikaiseksi tämän kuukauden aikana. Olen nauttinut rauhallisesta, kävellyt puistossa, viettänyt aikaa uima-altaalla ja lukenut kirjoja. En ole jaksanut kiinnostua yhdestäkään moskeijasta tai museosta.

Vähän jo mietityttää miten sujuu paluu sorvin ääreen Australiassa. Edellisestä kokopäivätyöstä on aikaa. Mahdanko olla liian tottunut vapauteen? Mutta reissailen vielä tovin täällä Indonesiassa; seuraavaksi minua kutsuu Sulawesi.

permalink written by  rosabella on October 12, 2012 from Balikpapan, Indonesia
from the travel blog: Kaukana kotoa: Siperian halki ja matkantekoa Itä-Aasiassa
Send a Compliment

Laivan ainoa Bule

Parepare, Indonesia


Odottelin Balikpapanissa laivaa pienen ikuisuuden, sen piti lähteä iltakuudelta, mutta oli reilusti myöhässä. Odotustila oli katoksessa ulkona, likaisella lattialla istui sadoittain laivaan meneviä ihmisiä ja minä olin ainoa "Bule" (=valkoinen). Kyllästyin odottamaan ja nukahdin lopulta, heräsin puoli kolmelta yöllä kun ihmiset liikehtivät, pääsisimme vihdoin laivaan.

Kysyin nukkumapaikkaani ja minua palloteltiin edestakaisin, kerroksesta toiseen raahasin raskasta laukkuani. Kun minut lopulta ohjattiin ylimpään kerrokseen käytävälle, kaikki ohuet futonpatjat oli jo viety ja joutuisin nukkumaan suoraan likaiselle ja torakoita vilisevälle lattialle. Näytin siinä vaiheessa (kolmelta aamuyöllä, hikisenä ja likaisena jo kerran paskaiselle lattialle nukahtaneena) niin surkealta, että yksi mies antoi minulle oman futoninsa. Iskin pitkäkseni ja nukahdin heti.

Vuorokausi myöhemmin teimme ensimmäisen pysähdyksen Sulawesi'n Pareparessa. Minun oli tarkoitus jäädä tässä pois, mutta koska laiva kulki niin myöhässä aikataulusta että saavuimme keskellä yötä, olin niin näännyksissä etten jaksanut alkaa setvimään tietäni yöllä uudessa kaupungissa vaan päätin jäädä laivaan. Katselin kannelta kun laiva jatkoi matkaa ja kaupungin valot jäivät taakse. Siinä oli kaikki minkä näin Sulawesi'n saaresta.

permalink written by  rosabella on October 19, 2012 from Parepare, Indonesia
from the travel blog: Kaukana kotoa: Siperian halki ja matkantekoa Itä-Aasiassa
Send a Compliment

Laivan ainoa Bule osa 2

Surabaya, Indonesia


Oli aika show tämän kanssa, mutta sain lopulta ostettua jatkolipun laivalta. Se kirjoitettiin käsin edelliseen matkalippuuni lippusivulle "Parepare-Surabaya 200000 Rupiah".

Saavuimme aamuyöstä Makassariin, jolloin minua tultiin ravistelemaan hereille. Hyteissä olisi kuulemma nyt tilaa kun iso osa ihmisiä jäi pois laivasta. Toistin heille jo aikaisemmin selittämäni, hytti on liian kallis. Vielä vähän myöhemmin miehistön jäsen tuli uudestaan herättämään; anna laukkusi meille säilytykseen ettei kukaan varasta niitä yöllä, ilmaiseksi. En todellakaan ollut laukunraahaustuulella aamuyöstä kun minut on juuri herätetty kahdesti. Olin liian väsynyt noustakseni tai edes vastatakseni, joten nostin silmäläpät takaisin silmille.

Vessana toimi aasialainen peruskyykky, mutta vessapaperin virkaa toimittavasta alapesuletkusta tuli niin pienellä paineella vettä ettei sillä oikein saanut suihkittua. Pari päivää torakkoiden seurassa nukkuneena suihkuun oli päästävä, joten kiipesin ahtaaseen pieneen suihkukoppiin joka haisi vahvasti virtsalta ja käänsin hanan täysille, jolloin katosta valui ohut katkeileva noro viileää vettä.

Minusta otettiin jatkuvalla syötöllä valokuvia, osa kysyi lupaa ja osa ei, suurinta osaa ihmisistä huvitti kaikki mahdollinen mitä tein. Jokaikinen halusi puhua minulle, halusi istua viereen ja koskea minua ja ottaa valokuvia. Olen melkoisen turtunut siihen, mutta laivalla ei päässyt minnekään pakoon tätä julkisuutta. Olin valokeilassa 24/7 kun halusin vain olla hetken omassa rauhassa.

Kolmas päivä merellä oli raskas; torakat ja muurahaiset ketutti, ihmiset ketutti, laivaruoka ketutti ja päivän ainoa hyvä hetki oli upea auringonlasku, vähintään siksi että se olisi tämän merimatkan viimeinen.

Neljännen päivän aamuna heräsin siihen että vihdoin oli maata näkyvissä, lopen uupuneena mutta en sentään täysin nitistettynä saavuin Surabayaan. Täältä on vielä yhden päivän matka Balille, jonne jatkan sen enempiä pysähtelemättä, nyt kun aika Indonesiassa alkaa käydä vähiin.

permalink written by  rosabella on October 21, 2012 from Surabaya, Indonesia
from the travel blog: Kaukana kotoa: Siperian halki ja matkantekoa Itä-Aasiassa
Send a Compliment

Viewing 71 - 80 of 86 Entries
first | previous | next | last

View as Map View as Satellite Imagery View as Map with Satellite Imagery Show/Hide Info Labels Zoom Out Zoom In Zoom Out Zoom In
find city:
trip feed
author feed
trip kml
author kml

   

Blogabond v2.40.58.80 © 2024 Expat Software Consulting Services about : press : rss : privacy